Eteenpäin

6.4.2016
Talvinen kuva tytöstä laiturilla

”Sitten vaan en enää pystynyt menemään kouluun”, Irina kertoo muistellessaan aikaa, jolloin opinnot ammattiopistossa keskeytyivät. ”Kaikki jäi: siivoaminen, kaupassakäynti, suihkuunkin oli vaikea enää mennä.” Hän on kiitollinen, että oppilaitoksen kuraattori huolestui ja soitti, teki kotikäynnin, ohjasi oikean avun piiriin. Huutoniemen sairaalassa kului muutamia kuukausia. ”Tuli jälleen turvallinen olo”. Irina huomasi, että osastolla oli ihan tavallisia ihmisiä, joilla oli jokin hankala tilanne omassa elämässään. Juuri niin kuin hänellä itselläänkin.

Kesti muutamia vuosia, ennen kuin Irina oli valmis aloittamaan taas elämään omannäköistä elämää. Hän kävi terapiassa ja harjoitteli puhumaan ajatuksistaan ja tunteistaan, purki vaikeita kokemuksiaan ammattilaisen avulla. Kuulluksi tuleminen auttoi. Ahdistus vieraili yhä ajoittain, mutta vähitellen hän sai välineitä kohdata vaikeitakin tunteita.   ”Tein asioita, jotka tuntuivat hyvälle, saivat voimaan paremmin.” Hän kertoo, että tuolloinkin haaveet tulevaisuudesta kannattelivat eteenpäin.

Kaupungin sosiaalityöntekijä suositteli Irinalle aikuissosiaalityön ja Nuorisoasema Klaaran yhteistyössä järjestämää nuorten kuntouttavan työtoiminnan ryhmämuotoista toimintaa. Ryhmä kokoontui kerran viikossa neljän tunnin ajan. Irinan omaan aktivointiprosessiin tuntui sopivan kevyt aloitus, mutta uusi tilanne jännitti ja oli vähällä ettei Irina tullut koskaan aloittaneeksikaan ryhmäläisenä. ”Soitin aamulla sosiaalityöntekijälleni ja kerroin tuntemuksistani. Onneksi oma sosiaalityöntekijä ymmärsi. Hän saatteli minut ensimmäisenä aamuna ryhmään ja sain rohkeutta jäädä.”

Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville nuorille suunnatun kuntouttavan työtoiminnan tarkoituksena on vahvistaa yksilön kykyä edetä kohti työelämää. Ryhmän jäsenillä saattaa olla haasteellinen tilanne elämässään ja väliaikaisesti tulevaisuuden suunta kateissa. Ryhmässä on mahdollisuus pohtia muun muassa omia vahvuuksia, arjessa tarvittavia taitoja ja saada tietoa omien tavoitteiden hahmottumisen tueksi.

Kuntouttavassa työtoiminnassa Irina kertoo saaneensa vahvistutusta etenkin kadoksissa olleeseen onnistumisen tunteeseen. ”Huomasin kerta toisensa jälkeen, että pystyn tekemään uusia asioita. Sain itsevarmuutta ja katse siirtyi vähitellen myös tulevaan ja mahdolliseen ammattihaaveeseen.” Omassa kuntoutumisessaan Irina pitää tärkeänä ryhmän tukea. ”Ryhmässä pystyi luottamuksella jakamaan asioita ja muut tuntuivat ymmärtävän omia fiiliksiä.”   Vierailut yhdessä ryhmänä uusiin paikkoihin toivat Irinalle varmuutta omaankin toimintaan ja helpottivat onnistumisten kautta olotilaa.

Talven aikana Irinalle tuli tunne, että vointi kohenee ja hän jaksaisi enemmänkin. Irina kaipasi arkeen lisää toimintapäiviä, joten hän hankki itselleen työkokeilupaikan kiinnostavalta alalta. Apua hän sai käytännön järjestelyihin TE-toimiston henkilökunnalta. Haaveissa siintää alan oppisopimuskoulutus. Irina toteaa, että päivissä on nykyisin rytmiä ja mielekästä sisältöä. ”Olen menossa elämässä eteenpäin ja se tuntuu hyvältä. ”