Liikkeelle

20.4.2017
liikkeellä

Tutkimukset osoittavat kerta toisensa jälkeen, että säännöllinen liikunta lisää hyvinvointia. Saman on havainnut työssään Nuorisoasema Klaaran psykologi Milla Köynnös ja suosittelee liikuntaa osaksi etenkin ahdistuksen ja masennuksen hoitoa. Hän painottaa ettei liikunta ole vippaskonsti, vaan se on tärkeä osa kokonaisuutta. ”Tarvitaan päätös liikkeelle lähdöstä ja asian priorisointia omassa ajankäytössä”.

Jos on ollut kauan paikoillaan, ehkä liikunnan vaikutus ei tunnu heti ensimmäisellä kerralla. ”Eihän fysioterapiaakaan jätetä kesken, vaikka välitöntä vaikutusta ei heti tulisi”, Milla sanoo ja kehottaa nuoria maltilliseen päättäväisyyteen sekä luottamaan prosessiin. Hän myös tietää, että yksin saattaa olla vaikea ryhtyä tekemään jotain uutta ja erilaista.

Siksi Milla on aloittanut Klaarassa uuden liikunnallisen ryhmän, jonka jäsenet ovat yhdessä kevään aikana käyneet lenkkeilemässä. Yhdessä muiden kanssa liikunnan aloittamisen kynnys madaltuu

ja liikunnasta tulee toivottavasti myös tapa ja yksi arjen rutiini, kuten vaikkapa hampaiden harjaus. Liikunta on tärkeä osa oman hyvinvoinnin hoitoa.

Nuorisoasema Klaaran liikunnallisena ryhmänä toimii juoksuryhmän lisäksi myös salibändy. On tärkeää löytää itselleen mielekäs laji, jonka parissa on mukava viettää aikaa. Oman kunnon ja mielenkiinnon mukainen laji löytyy kokeilemalla, mutta liian vaikeaa välineurheilua liikunnasta ei kannata aluksi tehdä. Helpointa on aloittaa vaikkapa ihan kävelyllä ja lisätä intensiteettiä kasvavan kunnon mukaan.  Vaikka liikuntaa ei pidä ottaa ryppyotsaisesti, se on syytä ottaa tosissaan, sillä kun liikunnan vaikutuksista tiedetään yhä enemmän, ei sen hyötyjä voida ohittaa. Liikunta toimii nykyään myös osana masennuksen Käypä hoito -suosituksia.

Oman kehollisuuden haltuunotto ja hyväksyminen voimaannuttaa ja vaikuttaa osaltaan myös itsetuntoon. Vastaanotolla Milla puhuu nuorten kanssa usein minäkuvasta, johon liittyy myös ulkonäkö sekä siihen liittyvät paineet. Liikunta tarjoaa nuorelle myös muunlaisia minän rakennusaineita ja auttaa nuorta katsomaan itseään uudella tavalla. Ei lihavana tai laihana, vaan vaikkapa kestävänä tai voimakkaana, uusia taitoja oppivana ja pystyvänä nuorena, joka kykenee sitoutumaan tavoitteisiin, rentoutumaan arjen haasteista huolimatta ja pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan. Oma keho ei olekaan vihollinen vaan ystävä.

Mitä tapahtuisi, jos liikkuisinkin viikoittain liikuntareseptin mukaisesti 3 x 45 minuuttia? Ehkä mieli halajaa metsän hiljaisuuteen, ehkä sittenkin räväkälle ryhmäliikuntatunnille, jossa musiikki pauhaa ja jumppaliikkeet on valmiiksi suunniteltu. Tyylillä ja vauhdilla ei liikunnassa ole väliä, kunhan ne ovat  omanlaisia.