Peräti joka kolmas nuori kertoo kaveriensa ajaneen humalassa. Joka neljäs on myös itse ollut juopuneen kuskin kyydissä. (Lähde: Liikenneturvan kysely 15–20-vuotiaille.) Onni, että olet vielä tätä lukemassa!

Lähes kaikki jännittävät, ainakin joskus. On luonnollista jännittää uusia tilanteita, kuten esitelmien pitoa luokan edessä tai tavatessa uusia ihmisiä. Tärkeänä ennakoitu tilanne nostaa kehossa energiatasoja, saa elimistön valmiustilaan ja auttaa suoriutumaan. Pulssi kohoaa, hengitys tihenee, mutta myös suuta kuivaa ja ääni saattaa täristä.

Psykologi Anna-Maria Hjerpe sekä sosiaaliohjaaja Cecilia Flygar työskentelevät nuorten kanssa pääasiassa omalla äidinkielellään ruotsiksi. He kannustavat nuoria ottamaan rohkeasti yhteyttä, ennen kun asiat turhaan mutkistuvat. ”Nuoret hakevat apua rohkeasti ja ottavat asioista selvää”, Cecilia kertoo ja on huomioinut, että nuoret ovat valmiita tekemään myös töitä oman tarinansa suhteen sekä muuttamaan tarvittaessa elämänsä suuntaa.  

”Nuorten muuttunut päihteiden käyttö näkyy työssäni”, Nuorisoasema Klaaran sosiaaliterapeutti Marita Tammela sanoo. Hänellä onkin perspektiiviä asiaan, sillä kokemusta on karttunut Vaasan kaupungin päihdetyössä nuorten parissa kokonaiset 33 vuotta.  Hän muistelee aikaa Nuorten neuvonta (aseman) palvelussa kahdeksankymmentäluvulla, jolloin päihdetyössä panostettiin suuresti ennaltaehkäisyyn. ”Tuolloin nuorten päihteidenkäyttö oli suhteellisen vähäistä ja sitä kuvasi monesti alkoholin, imppauksen ja kannabiksen kokeilukäyttö.” 

”Sitten vaan en enää pystynyt menemään kouluun”, Irina kertoo muistellessaan aikaa, jolloin opinnot ammattiopistossa keskeytyivät. ”Kaikki jäi: siivoaminen, kaupassakäynti, suihkuunkin oli vaikea enää mennä.” Hän on kiitollinen, että oppilaitoksen kuraattori huolestui ja soitti, teki kotikäynnin, ohjasi oikean avun piiriin. Huutoniemen sairaalassa kului muutamia kuukausia. ”Tuli jälleen turvallinen olo”. Irina huomasi, että osastolla oli ihan tavallisia ihmisiä, joilla oli jokin hankala tilanne omassa elämässään. Juuri niin kuin hänellä itselläänkin.

Syrjäytymispuhetta on on käyty Suomessa niin kauan kuin muistan. Nuorten syrjäytyminen nähdään vakavana yhteiskunnallisena ongelmana, sillä kymmenettuhannet nuoret katoavat koulutusputken ulkopuolelle ja vaarana on etteivät he ole tulevaisuudessa pyörittämässä panoksellaan yhteiskunnan rattaita. Hallituksen yhtenä kärkihankkeena on kehittää nuorisotakuuta yhteisötakuun suuntaan. Kaikille peruskoulun päättäville nuorille taataan vähintään koulutuspaikka.

Alakulo voi alkaa vähitellen. Sitten turtuneisuus ottaakin salakavalasti niskaotteen, vie aloitekyvyn ja jämähdyttää sohvan nurkkaan. Ennen niin normaalilta tuntuneisiin arjen askareisiin on vaikea tarttua ja kaverisuhteetkin jäävät taka-alalle. Pettymys itseen kasvaa ja omanarvon tunto katoaa. Pettymykset kuuluvat elämään, mutta jos alakulo kestää viikkokausia ja muuttuu hetkellisestä tunteesta pysyväksi olotilaksi, on syytä epäillä masennusta.

”Jaksaminen on se kaikkein haastavin juttu”, sanoo Hanna, joka on tehnyt opiskeluihinsa liittyvän kuuden viikon mittaisen harjoittelujakson Nuorisoasema Klaarassa.  ”Elämää rytmittävät pitkälti opiskelujen kiireiset aikataulut, mutta aikaa on järjestettävä myös itselle. Muuten ei jaksa.”

”Mä en tule koskaan selviämään tästä”, nuori sanoo ja kyyneleet vierivät poskipäille. Sydän on särkynyt. Ensirakkaus, joka nostatti tunteet valloilleen pyörremyrskyn lailla, petti julmalla tavalla odotukset, osoittautui kavalaksi valheeksi ja toi särkyessään alakulon. Nyt alkuhuuman ilmaan nostattamat jalat kompuroivat ja voimat ovat kadonneet.

Käännekohta omassa tarinassani tapahtui runsas puolitoistavuotta sitten, Taika  26 v sanoo ja kiittää vuolaasti niitä ihmisiä, jotka uskoivat häneen monista epäonnistuneista raitistumisyrityksistä huolimatta. Lämmöllä hän muistaa etenkin Ari Lyttistä, Nuorisoasema Klaaran psykiatrista sairaanhoitajaa ja Terveysneuvontapiste Tipsin vetäjää, jonka kertoo uskoneen häneen sekä suonensisäistä huumeista toipumiseen ja oikealla hetkellä ohjasi hoitopolulla eteenpäin.