Hyvää mielenterveysviikkoa

11/26/2018 - 12:22
mielenterveys

Hyvää neljättäkymmenettä neljättä mielenterveysviikkoa. Jo vuodesta -74 asti on Suomessa vietetty mielenterveysviikkoa, jonka tavoitteena on nostaa mielenterveyteen liittyvä teemoja esille ja vaikuttaa asenteisiin. Tänä vuonna Vaasan mielenterveysviikon teemaksi toivottiin mielenterveyden häiriöihin sekä sairauksiin liittyvä häpeää sekä liittyvää stigmaa.

Mitä stigmatisoituminen tarkoittaa ja mitä meissä ihmisissä tapahtuu, kun koemme häpeää?

Stigmatisoitumisella tarkoitetaan ei-toivottua sosiaalista leimautumista, joka aiheuttaa häpeää, itsetunnon ja -arvostuksen heikkenemistä, jopa pahimmillaan eristäytymistä toisista ihmisistä. Mielenterveystyössä stigmatisoituminen nousee esille usein ”hulluksi tai huonoksi ihmiseksi leimautumisen pelkona”. Perustarpeidemme vastaisesti voimme joko itse rajata tai rajautua pois yhteenkuuluvuuden piiristä. Pahimmillaan tämä tarkoittaa avun hakemisen vaikeutumista, viivästymistä, oireiden piilottelua tai syrjäytymistä.

Häpeä on aiheena sekä tunteena vaikea, koska jopa häpeää hävetään ja sen sanoittaminen voi olla haastavaa. Toisaalta lyhytaikainen häpeä voi myös varjella ja kehittää ihmisessä hyviä asioita, kuten kohtuullisuutta sekä harkitsevuutta, toimia ns. kasvatuksen välineenä. Negatiivisesta näkökulmasta häpeä on odotusten täyttämättömyyttä ja vastavuoroisuuden puutetta, torjutuksi tulemista. Häpeä lamauttaa, pysäyttää ja romahduttaa. Intomme katoaa ja voimattomuus valtaa olemuksemme. Sisäinen ääni soimaa ja arvostelee. Puhuisitko edes ystävällesi samalle tavalla, kun puhut itsellesi?

Häpeän käsittely?

Mielenterveyden häiriöihin ja sairauksiin liittyvässä stigman poistamisessa on ensiarvoisessa asemassa tiedon lisääminen yhteiskunnassa, ihmisten keskuudessa. Yhteiskunnan ja kulttuurien ylläpitämiä odotuksia ja asenteita mielenterveyden häiriöitä kohtaan on mahdollista murtaa ja muuttaa. Kehityksen uutena suuntana on avoimuus. Joulukuussa 2017 Maria Veitola kiteytti mielenterveyden häiriöihin liittyvää häpeää näin:

”Olen ollut mielenterveyspotilas ja voi olla, että tuun joskus vielä olemaan. Elämän koukeroista kun ei ikinä tiedä. Eikä siinä ole mitään hävettävää joten turha yrittää häpäistä mua  - tai ketään muutakaan – sillä mielleyhtymällä. Että pus vaan ja heipat kaikille”.

Ilmaisun keinoina voi olla käytettävissä myös avoin vuorovaikutus, kirjallisuus, taide, elokuvat tai ikätasolle sopivat sadut. Satujen avulla on mahdollisuutta korostaa jo pienille lapsille mielenterveyttä edistäviä asioita, kuten hyväksyntää, vertaistukea ja avun vastaanottamista.

Miten suhtautua ja toimia, kun mieli on maassa?

Puhu itsellesi, kuin parhaalle ystävällesi. Erityisesti silloin, kun sinulla on vaikeaa. Haavoittuvuus on osa kaikkien elämää. Ihmisinä olemme epätäydellisiä jokainen. Uskalla hakea apua itsellesi tai läheisellesi. Anna itsellesi mahdollisuus.

Lahjoita kaksi sanaa. Se ei maksa mitään, mutta saattaa pelastaa hengen: ”mitä kuuluu?”. Uskalla kysyä ja ottaa puheeksi mielenterveyteen liittyen asioita. Mielenterveyden häiriöt sekä sairaudet koskettavat meistä jokaista, joko suoraan tai välillisesti. Ole rohkea ja ennakkoluuloton. Älä pelkää häpeää.

 

Jaana Kurki/ mielenterveys ja riippuvuuskeskus Horisontti