Muutosta on tapahtunut

2.2.2018

Ohje tekstin lukijalle; Lue tekstin jokainen sana ajatuksella.

Olotila on haikea. Vuodessa on tapahtunut paljon. Opin luottamaan, hyväksymään ja ottamaan enemmän riskejä, rikkomaan omia rajojani ja antamaan itselleni anteeksi. Olen muuttunut, mutta toki myös kasvanut ihmisenä (1,5 cm jos tarkkoja ollaan). Opin näyttämään läheisilleni, että välitän heistä, halaamalla heitä joka kerta tavatessamme ja sanomalla heille usein ääneen kolme kaunista sanaa: ”olet rakas minulle” sitä todella tarkoittaen. Ystäväpiirini on muuttunut ja vakiintunut. Pidän silti edelleen piirini pieninä ja avoimina.

Epäonnistuin kirjoituksissa kahdesti. Molemmilla kerroilla puuttuvat pisteet pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Se sattuu edelleen sieluuun. Vuosi alkuperäisen tavoitteeni jälkeen yritän uudelleen -viimeistä kertaa. Hiljaa rukoilen, että jaksaisin. Jos jaksan ja läpäisen nämä kokeet saan valkolakin pahvilaatikossa hyllylle säilytettäväksi, sekä merkityksellisen todistuksen kansioon. Jatko-opiskelujeni suhteen olen päättänyt mitä haluaisin tehdä, mutta epävarmuus on silti läsnä.

Onko sinulla jokin unelma?

15.1.2018

Kaikilla meillä on varmasti jotain haaveita ja toiveita omaan elämäämme. Ehkä joku on joskus haaveillut lapsena olevansa prinsessa tai prinssi? Oletko koskaan miettinyt toteutuuko unelmasi? Elämässä ei koskaan tiedä toteutuuko mikäkin unelma.

Siksi

on uskottava itseensä

Asiakkaasta kokemusasiantuntijaksi

4.8.2015
Käännekohta omassa tarinassani tapahtui runsas puolitoistavuotta sitten, Taika  26 v sanoo ja kiittää vuolaasti niitä ihmisiä, jotka uskoivat häneen monista epäonnistuneista raitistumisyrityksistä huolimatta. Lämmöllä hän muistaa etenkin Ari Lyttistä, Nuorisoasema Klaaran psykiatrista sairaanhoitajaa ja Terveysneuvontapiste Tipsin vetäjää, jonka kertoo uskoneen häneen sekä suonensisäistä huumeista toipumiseen ja oikealla hetkellä ohjasi hoitopolulla eteenpäin.

Nuoren oma tarina: Selviän

9.7.2015

mä olen selvinnyt ensimmäisestä kouluvuodesta ja tehnyt parhaani. olen murehtinut liikaa, mutta onnistunut monessakin tehtävässä. mun on osattava olla kiitollinen niistä hyvistä hetkistä, milloin kaikki meni mahtavasti ja pystyttävä hyväksymään se, ettei aina mene niin. mä olen siellä siksi, että kehittyisin taitavammaksi ja hyväksyisin vastoinkäymiset. en siksi, että keskittyisin pelkästään mun mokaamisiin. olen ollut omissa oloissani, vetäytynyt ja haukannut happea ihmisistä, mutta sekin on fine, koska mä tarvitsen omaa tilaa ja aikaa. siten mä jaksan taas muutaman tovin eteen päin.